...neenä-iisi-kuusi-seessä-kaassa-yyssä-kymmee. En osaa sanoa, millä ymmärryksen tasolla tuo on, mutta viiteen saakka ainakin vaikuttaisi ymmärtävän. Tänään laskimme lintulaudan tienoolta viisi oravaa ja ne viisi löytyi sormistakin. Ei ihan kuulu ikätavoitteisiin, mutta josko tuo sitten vie huomiota kuivaksi oppimiselta. Samoin sormista Henna nimeää peuppu, miime ja rilli tai pikku. Miime on nimetön. Kehonosista tyttö näyttää jo keskiviivan ylittäen kyynärpään, kainalon ja olan.
Olemme muuttaneet maaseudun rauhaan. Muutto sujui Hennan osalta varsin rauhallisesti, mutta parin viikon huippu-uhmapiikki siitä tuli. Nyt uhma on taas järjellisisissä mitoissa. Viikko meni, että tyttö kotoutui ja halusi taas leikkiä itsekseenkin. Mutta kaikkinensa niin hyvin on mennyt, että viikko muutosta uskalsimme siirtää tytön pinnasängystä lastensänkyyn ja ongelmitta siirtyminen onnistuikin. Pari iltaa itketti, mutta rauhottui itse nukkumaan ja pois hän ei ole kertaakaan tullut sieltä, mitä muutaman kerran tipahtanut unissaan.
Uudessa pihassa on huippua keikki (leikkimökki), jossa tyttö tekee "kuukaa" isovanhempieni jäämistöstä saamissamme emalikulhoissa vanhoilla puulastoilla ja -haarukoilla. Pihassa on hauska seurata, näkyykö jossain ovaa, tiitu, nento, kikka, hakraa, kissa tai pupu (orava, lintu, lentokone, tikka, harakka, kissa ja pupu). Yhdessä puussa on tiitu-toti eli linnunpönttö. Joka kerta pitää myös tarkistaa, onhan isän akraa (traktori) ja kairuu (kaivinkone) tallessa.
Eli puhetta tulee paljon, mutta kaikkienymmärrettävät sanat vielä ovat haussa. Kehitystä kuitenkin tapahtuu huimaa vauhtia ja lähipiiri alkaa jokainen saada ihan oikeaa nimeään muistuttavan nimen tai sen jo oikein. Viimeisimpänä tuli eilen aari (vaari). Henna käyttää kovaa kurkku-ärrää, mutta selvästi hän siis erottaa äänteen puheesta ja puhe viittaa siihen, ettei r-vika olisi hänelle periytynyt. Tai sitten se jää tuonne kurkkuun. Kurkku-r onneksi muuttuu kohtuullisellä työllä normi-ärräksi, kun taas esim. presidentti Halosellakin oleva d-l-r -ongelma vaatii paljon enemmän kielijumppaa.
Uuteen neuvolaankin olen jo tytön ilmoittanut. Jännittää, millaista se toiminta on täällä ja missä neuvola ottaa sitten vuodenvaihteen jälkeen vastaan, kun tämä paikkakunta vaihtaa terveydenhuollon yhteistyökumppaniaan. Nyt tarvisi vain päättää, otammeko tytölle sikainfluenssarokotteen vai emme, tavallisen kyllä otamme. Tavallinen on pajon testattu ja pitkään käytössä ollut, mutta samaa ei voi sanoa ensinmainitusta...
Henna 1v8kk
perjantaina 16. lokakuuta 2009
maanantaina 24. elokuuta 2009
Puolitoista
Tämäkin rajapyykki on nyt saavutettu ja tyttö kasvaa ja oppii huisia vauhtia. Henna ryömii, konttaa, kävelee ja juoksee etu- ja takaperin. Henna osaa pyöriä ja vaihtaa painoa jalalta toiselle, hyppy ja kuperkeikka vaanivat aivan nurkan takana. Henna heittää, potkii ja vierittää palloa haluamaansa suuntaan. Henna tekee sujuvasti pinon 9-10 palikalla, täyttää palapallon avustamatta, rakastaa palapelejä, "piirtää", lukee kirjaa oikeinpäin, pukee paidan ja housut hyvin pienellä avustuksella, osaa laululeikkejä, sanoo kahden sanan lauseita omakielen ja suomen yhdistelmällä, sanoo monta sanaa, koittaa matkia kaikkea kuulemaansa ja ymmärtää ihan hirmuisesti.
Hennalla on 12 hammasta, takaposkihampaat ja kulmurit vielä uupuu. Hennan tukassa on pampula, kun äiti ei antanut kaikista etuhiuksista tulla otsatukkaa. Takahiukset yltäisivät lavoille, mutta kun ne ovat niin kikkarat, tuskin niska peittyy. Henna vinkkaa pitkillä räpsyripsillään vanhoille sedille kaupassa. Ryhti on suoristunut täysin kävelevälle ominaiseksi, mutta vauvanotkeus on edelleen kudoksissa. Henna rakastaa keinumista ja nukkeleikkejä. Myös pianoa on kiva soittaa.
Henna oli ottanut huikean kasvuspurtin ja on jo 82 senttinen ja rapiat 12 kiloinen. Vihdoin pituus- ja painokäyrät ovat balanssissa ja Hennan pituuskin on noussut käyrälleen. Piikki otettiin hyvin vastaan, nyt vaan seuraillaan, tuleeko kuumetta.
Henna jatkaa seuraavan vuoden kotielämää äidin kanssa. Olemme onnellisia, että pystymme tämän tarjoamaan lapsellemme. Luvassa on muutto ja toinenkin oletettavasti: ensin tilapäiskotiin ja sitten toivottavasti jo omaan kotiin. Minne ja milloin, sitä me emme tiedä.
Hennalla on 12 hammasta, takaposkihampaat ja kulmurit vielä uupuu. Hennan tukassa on pampula, kun äiti ei antanut kaikista etuhiuksista tulla otsatukkaa. Takahiukset yltäisivät lavoille, mutta kun ne ovat niin kikkarat, tuskin niska peittyy. Henna vinkkaa pitkillä räpsyripsillään vanhoille sedille kaupassa. Ryhti on suoristunut täysin kävelevälle ominaiseksi, mutta vauvanotkeus on edelleen kudoksissa. Henna rakastaa keinumista ja nukkeleikkejä. Myös pianoa on kiva soittaa.
Henna oli ottanut huikean kasvuspurtin ja on jo 82 senttinen ja rapiat 12 kiloinen. Vihdoin pituus- ja painokäyrät ovat balanssissa ja Hennan pituuskin on noussut käyrälleen. Piikki otettiin hyvin vastaan, nyt vaan seuraillaan, tuleeko kuumetta.
Henna jatkaa seuraavan vuoden kotielämää äidin kanssa. Olemme onnellisia, että pystymme tämän tarjoamaan lapsellemme. Luvassa on muutto ja toinenkin oletettavasti: ensin tilapäiskotiin ja sitten toivottavasti jo omaan kotiin. Minne ja milloin, sitä me emme tiedä.
perjantaina 29. toukokuuta 2009
Alkukesässä taas
Touhu ja tohina taloudessamme on vain lisääntynyt, kun Henna opettelee juoksemista ja kiipustelee tuoleille tutkimaan maailman menoa hiukan ylempää. Toisaalta tyttö viihtyy yhä pidempiä aikoja aivan itsekseen leikkimässä. Aivan huippua on, että isä teki pihaan hiekkalaatikon. alkuviikosta Henna sai jo ensituntumaa ruohoon paljasvarpain. Hiekkalaatikko oli ok, mutta ruoho oli jo pelottavaa.
15-kuisena kävimme neuvolassa kasvukontrollissa. Vihdoinkin Hennan pituus ja paino matkaavat samassa suhteessa! Pituutta tytöllä on nyt 76 cm ja painoa 11160 g. Makkaroita on enää reisissä yhdet ja käsivarsissa yhdet. Masu on suloisen pyöreä ja kaksoisleuka on hävinnyt.
Viime viikonloppuna Henna oli ensimmäsitä kertaa mummun ja vaarin luona hoidossa. Vein tytön aamupäivällä ja haimme pari tuntia päikkyjen jälkeen. Hyvin oli mennyt, ikäväkin oli iskenyt vasta muutaman minuutin ennen äitin ja isän paluuta. Meistä oli kummallista olla ilman Hennaa, mutta koitimme ottaa ilon irti ja kävimme lähes puoli vuotta myöhässä hääpäivälounaalla. En kyllä kauheasti jäänyt kaipaamaan Hennatonta aikaa. Siksi minä olen kotona, että Henna saa olla kotona.
15-kuisena kävimme neuvolassa kasvukontrollissa. Vihdoinkin Hennan pituus ja paino matkaavat samassa suhteessa! Pituutta tytöllä on nyt 76 cm ja painoa 11160 g. Makkaroita on enää reisissä yhdet ja käsivarsissa yhdet. Masu on suloisen pyöreä ja kaksoisleuka on hävinnyt.
Viime viikonloppuna Henna oli ensimmäsitä kertaa mummun ja vaarin luona hoidossa. Vein tytön aamupäivällä ja haimme pari tuntia päikkyjen jälkeen. Hyvin oli mennyt, ikäväkin oli iskenyt vasta muutaman minuutin ennen äitin ja isän paluuta. Meistä oli kummallista olla ilman Hennaa, mutta koitimme ottaa ilon irti ja kävimme lähes puoli vuotta myöhässä hääpäivälounaalla. En kyllä kauheasti jäänyt kaipaamaan Hennatonta aikaa. Siksi minä olen kotona, että Henna saa olla kotona.
torstaina 16. huhtikuuta 2009
Pohjanoteeraus ja raivostus
Pohjanoteeraus ei ole sen kummempaa kuin että Hennan sänky piti laskea pohjille. Alkoi olla kiipeily siinä haarukassa, että kohta olisi tullut laidan yli pää edellä lattialle.
Henna lähti sitten kävelemään päivälleen 13-kuisena. Nyt kävely sujuu jo hienosti niin kengillä kuin kengittä, mutta ulkona tyttö ei tahdo ottaa jalkoja alleen kuin taluttaessa.
Päätään Henna oppi puistamaan maaliskuun lopulla. Jo sitä ennen ilmassa oli enteitä tulevasta. Pään puistamisen myötä tytöllä on nyt ollut keino ilmaista tahtoaan ja sitähän riittää. Pääsiäisen edellä Henna sai jo muutaman hepulin, nyt hepulit ovat jo päivittäisiä. Eli kohta tuo varmaan raivoaa pari kertaa päivässä. Ja voi sitä kiukun määrää! Pieni huutaa pää punaisena kiukkuaan, potkii, hakkaa, repii, puree ja vetää itseään kaarelle milloin mistäkin syystä. Äiti-parka tässä on hieman ihmeissään, että kuinka sen raivon saisi asettumaan. Mutta meille siis on saapunut uhma kunnon itkupotkuraivareineen.
Parhaillaan tyttö syö toista antibioottikuuriaan pitkittyneeseen yskään. Kohta neljä viikkoa Henna on yskinyt limaa ja lääkäri oli sitä mieltä, että lima kannattaa jo kuivattaa pois antibiooteilla, muuten se tekee jonkun jytymmän tulehduksen.
Henna rakastaa pyörän kyydissä istumista ja rattaissakin on kiva katsella ympäristöään. Maassa on tyhmää, kun siellä voi vaan kontata ja on ne tyhmät, kömpelöt hanskatkin kädessä. Laulaminen on huippua ja musiikin tahtiin on kiva tanssia. Aikuisten tuolille Henna pääsee kiipeämään, jos tuolin jaloissa on poikkipienna, muuten lyhyenlännällä tytöllä ei ole vielä mitään jakoa kiipeilykisoissa. Henna juttelee paljon etenkin omilla sanoillaan, jotka muistuttavat aina vaan enemmän alkuperäistä sanaa. Mutta kun se k puuttuu... Sanan alusta jää konsonantti pois lähes järjestään.
Isää tyttö huutelee etenkin aamuisin. Kun sitten kerron, että isä on töissä, tyttö sanoo apeana "Äitä, aa-aa", joka tarkoittaa, että hän haluaisi isän syliin. Halaaminen ja syli on Hennalle aa-aa ja samaan aikaan kädet laitetaan rinnalle halaamaan. Mamma, Pappa, Mummu ja Vaari ovat saaneet oman sanansa, samoin Veeti, Elina ja Kalle (amma, appa, ummu ja entee sekä eeti, eena ja antee). Täti on äti ja setä on äte. Ja Henna siis kaupungilla jo aika hyvin erottaa, onko aikuinen äti vai äte. Mutta vauvat... kaikki vauvat on enna! "Peilissä näkyy pieni, peilistä näkyy Henna, tuokin on pieni, siispä sekin on Henna".
Henna lähti sitten kävelemään päivälleen 13-kuisena. Nyt kävely sujuu jo hienosti niin kengillä kuin kengittä, mutta ulkona tyttö ei tahdo ottaa jalkoja alleen kuin taluttaessa.
Päätään Henna oppi puistamaan maaliskuun lopulla. Jo sitä ennen ilmassa oli enteitä tulevasta. Pään puistamisen myötä tytöllä on nyt ollut keino ilmaista tahtoaan ja sitähän riittää. Pääsiäisen edellä Henna sai jo muutaman hepulin, nyt hepulit ovat jo päivittäisiä. Eli kohta tuo varmaan raivoaa pari kertaa päivässä. Ja voi sitä kiukun määrää! Pieni huutaa pää punaisena kiukkuaan, potkii, hakkaa, repii, puree ja vetää itseään kaarelle milloin mistäkin syystä. Äiti-parka tässä on hieman ihmeissään, että kuinka sen raivon saisi asettumaan. Mutta meille siis on saapunut uhma kunnon itkupotkuraivareineen.
Parhaillaan tyttö syö toista antibioottikuuriaan pitkittyneeseen yskään. Kohta neljä viikkoa Henna on yskinyt limaa ja lääkäri oli sitä mieltä, että lima kannattaa jo kuivattaa pois antibiooteilla, muuten se tekee jonkun jytymmän tulehduksen.
Henna rakastaa pyörän kyydissä istumista ja rattaissakin on kiva katsella ympäristöään. Maassa on tyhmää, kun siellä voi vaan kontata ja on ne tyhmät, kömpelöt hanskatkin kädessä. Laulaminen on huippua ja musiikin tahtiin on kiva tanssia. Aikuisten tuolille Henna pääsee kiipeämään, jos tuolin jaloissa on poikkipienna, muuten lyhyenlännällä tytöllä ei ole vielä mitään jakoa kiipeilykisoissa. Henna juttelee paljon etenkin omilla sanoillaan, jotka muistuttavat aina vaan enemmän alkuperäistä sanaa. Mutta kun se k puuttuu... Sanan alusta jää konsonantti pois lähes järjestään.
Isää tyttö huutelee etenkin aamuisin. Kun sitten kerron, että isä on töissä, tyttö sanoo apeana "Äitä, aa-aa", joka tarkoittaa, että hän haluaisi isän syliin. Halaaminen ja syli on Hennalle aa-aa ja samaan aikaan kädet laitetaan rinnalle halaamaan. Mamma, Pappa, Mummu ja Vaari ovat saaneet oman sanansa, samoin Veeti, Elina ja Kalle (amma, appa, ummu ja entee sekä eeti, eena ja antee). Täti on äti ja setä on äte. Ja Henna siis kaupungilla jo aika hyvin erottaa, onko aikuinen äti vai äte. Mutta vauvat... kaikki vauvat on enna! "Peilissä näkyy pieni, peilistä näkyy Henna, tuokin on pieni, siispä sekin on Henna".
maanantaina 9. maaliskuuta 2009
Lusikoiden
Jihaa! Äiti saa syödä yhdessä muun perheen kanssa! Eli toisin sanottuna Henna on keksinyt, miten ruoka saadaan lautaselta lusikkaan. Pitkään Henna on jo tiennyt, miten lusikka viedään suuhun niin, että ruoka siinä pysyy. Muutaman viikon Henna on kieltäytynyt ottamasta lusikkaa käteen ja aiemmasta viisastuneena olemme osanneet odottaa, että seuraavan kerran kun lusikka kelpaa, lapsi sitten syökin itse. Henna on aivan pienestä saakka ollut siisti syömään ja sama linja jatkuu nytkin. Äiti auttaa lähinnä ruuan lusikan eteen ja erityisesti auttaa suun ympärille jääneet ruuat pois häiritsemästä.
Tällä hetkellä kävely on melkolailla jäissä. Henna ei juuri suostu kävelemään tai seisomaan ilman tukea. Henna siis muhittaa nyt kävelyä ja seuraavan kerran, kun hän suostuu kävelemään, on tyttö valmis kävelemään niin kauan kuin haluttaa. Sitä odotellessa.
Tällä hetkellä kävely on melkolailla jäissä. Henna ei juuri suostu kävelemään tai seisomaan ilman tukea. Henna siis muhittaa nyt kävelyä ja seuraavan kerran, kun hän suostuu kävelemään, on tyttö valmis kävelemään niin kauan kuin haluttaa. Sitä odotellessa.
torstaina 26. helmikuuta 2009
Edistysaskeleita
Ja kirjaimellisesti askeleita. Reippaan viikon Henna on jo kävellyt äitin ja isän sylin väliä noin metrin. Edellispäivänä hän käveli sitten taaperokärryilleen ja vaununkoppaan, eilen illalla ihan vaan tyhjää kohti. Matkat ovat vielä hyvin lyhyitä, mutta kävelyä kuitenkin. Nyt minäkin uskon, että tyttö kävelee. Kiitos ahkerien kävelyharjoitusten, tyttö on iltaisin aivan tattis ja nukkuu parissa minuutissa ja läpi yön. Kaipa se sitten jossain vaiheessa hihkuu yölläkin kävelytaitonsa.
Toinen arkielämää huikeasti helpottava asia on se, että syömme koko perhe samaa ruokaa. Enää ei tarvitse väsätä Hennalle omaansa ja meille omaa ruokaa. Puh-huh!
Ja tänään Henna vihdoin keksi, että pulkka on kiva juttu. Vauvapulkkia kun Henna on kokeillut, ilme on ollut kauhunsekainen, sama oli lumikolan kanssa. Mutta nyt ostimme Hennalle ahkion ja siinä tyttö tönötti ja hihkui, kun äiti veti pulkkaa. Äiti sai jopa hölkätä kuullen takaansa pelkkää kikatusta! Tällaisen varovaisen lapsen kanssa pulkkakin voi olla haastava asia.
Toinen arkielämää huikeasti helpottava asia on se, että syömme koko perhe samaa ruokaa. Enää ei tarvitse väsätä Hennalle omaansa ja meille omaa ruokaa. Puh-huh!
Ja tänään Henna vihdoin keksi, että pulkka on kiva juttu. Vauvapulkkia kun Henna on kokeillut, ilme on ollut kauhunsekainen, sama oli lumikolan kanssa. Mutta nyt ostimme Hennalle ahkion ja siinä tyttö tönötti ja hihkui, kun äiti veti pulkkaa. Äiti sai jopa hölkätä kuullen takaansa pelkkää kikatusta! Tällaisen varovaisen lapsen kanssa pulkkakin voi olla haastava asia.
perjantaina 20. helmikuuta 2009
Vuosikas
Yksivuotissynttärit on ohi. Kakkua on maisteltu ja paketit avattu ja elämä jatkuu. Hurjaa. Minne se vauva katosi?
Tässä parin kuukauden aikana Henna on alkanut viihtyä yhä enemmän pystyssä. Itsenäinen seisominen on aivan nurkan takana ja sitä myöten sitten se kävelykin tulee. Henna puhuu joitain sanoja ja tapailee vielä useampia. Säännöllisesti tulee äiti, äitä (=isä, voi olla myös itä tai ishä) ja aito (=maito). Säännöllisesti tulee myös opphu (=loppu), phuphu (=pupu), itta (=kirja), atta (=ankka), anta (=anna), anttu (=lamppu) jne, eli jonkin verran äänteissä uupuu vielä. K-äännettä Henna ei vielä sano ja se rajoittaa aika monessa sanassa. Hirmuisen määränä hän sanoja ymmärtää ja osaa jo yhdistellä kuulemaansa yllättävän pitkälle. Hereillä ollessaan tyttö papattaa kuin papupata, mutta suurin osa on sellaista, josta ei saa mitään tolkkua.
Lempileikkejä Hennalle on juuri nyt vaunukoppaan kömpiminen. Jos koppaa ei näy, kiva on kömpiä myös koriin, taaperokärryyn, pahvilaattikkoon.... Palapallo on kovassa käytössä, vastaavasti palapelejä tyttö yrittää tehdä. Duplot Henna saa yhteen ja irti ja pukeutuminen kiinnostaa. Olemmekin antaneet tytön leikkiä lakin, hanskojen ja sukkien kanssa aivan vapaasti, niin ahkeraa harjoittelu on ja niin autuas on ilme, kun hän saa jonkin näistä pitkän aherruksen jälkeen puetuksi.
Neuvolatätikin kiinnitti huomiota Hennan keskittymiskykyyn. Henna saattaa tosiaan koittaa pukea lakkia päähänsä kymmenenkin minuuttia ja onnistuttuaan jatkaa toisen mokoman hanskan kanssa. Palapalloon ei mene pala tai kaksi, vaan se kootaan 4-5 kertaa peräkkäin kokonaan. Henna on tekemisissään perusteellinen. Hän miettii ensin ja vasta sitten toimii. Hän tarkkailee mieluummin muita lapsia kuin lähtee tavoittelemaan lelua. Vaikka tämä nyt kuulostaakin muulta, hän on aktiivinen, mutta jotain asiaa opetellessaan hän todella keskittyy.
Vuosikkaana Henna oli 73 cm pitkä ja painoi huikeat 10, 5 kiloa! Parin kuukauden aikana paino on siis noussut yli 1700 grammaa. Tilapäisesti Hennalta jätettiin nyt välipala pois ja hän syö aamulla, aamupäivällä ja iltapalaksi puuron, iltapäivällä perunat. Nyt koitetaan pitää painonnousu kurissa ja odotellaan, että pituus saisi painon kiinni. Todennäköisesti kulutus kasvaa siinä vaiheessa viimeistään, kun Henna lähtee kävelemään. Itselleni välipalan jättäminen pois oli tavallaan helpotus. Henna ei siis syö mitään suuria annoksia, mutta kun hänelle ei ehtinyt tulla missään vaiheessa päivää nälkä, niin epäilin, että hän syö "liikaa". Hennalle nyt vaan sattuu riittämään neljä pienehköä annosta ruokaa päivässä.
Vuoden vaihduttua aloitimme hiljalleen irroittamaan Hennaa rinnasta. Vierotus onnistui ateria kerrallaan niin, että viimeiseksi oli enää aamu- ja iltatissit. Niistä päätimme Hennan antaa irtautua itse. Noin viikko edellisen tissiaterian poisjättämisestä Henna ei vaan eräänä aamuna pyytänyt tissiä, enkä minäkään sitä tarjonnut ja sen jälkeen hän ei sitä ole pyytänyt. Muutamana iltana Henna vielä penäsi iltatisun heti iltatoimien jälkeen, sitten sekin alkoi viivästyä, kunnes 31.1. hän ei enää pyytänyt tissiä. Henna siis vierottui noin neljässä viikossa aivan kivuttomasti. Minä olen palannut raskautta edeltäviin rintaliiveihini. Samat liivit menevät kuin ennenkin. Ehkä kuppi on aavistuksen aiempaa täydempi, mutta kiitos pienten rintojeni, jotka eivät aivan älyttömiksi turvonneet imettäessäkään, ne eivät roiku kansallispuvun taskuina vieläkään, vaan tunnistan itseni edelleen peilistä.
Imetyksen nyt jäätyä itse olen alkanut taas käydä vaa'alla. Epäilen, että vaikka painon saisinkin ennalleen, en tiettyihin hameisiin tule enää koskaan sopimaan. Minulla taisi lantio levitä peruuttamattomasti entisestään. Sillä en usko, että jäljellä olevat 3-4 kiloa voivat olla vain reisissä niin, ettei eräät hameet vaan nouse puolireittä ylemmäs. Vajaa kaksi kiloa/reisi ei vaan niin paljoa muuta ympärystä. Pitäisiköhän koittaa pukea niitä hameita yläkautta... Vatsalihasliikkeistäkin pitäisi varmaan innostua, mutta kun niitä on ikänsä inhonnut, aloittamisen kynnys on korkea.
Mutta on se ihan kivaa saada itse päättää kropastaan ja syömisistään.
Tässä parin kuukauden aikana Henna on alkanut viihtyä yhä enemmän pystyssä. Itsenäinen seisominen on aivan nurkan takana ja sitä myöten sitten se kävelykin tulee. Henna puhuu joitain sanoja ja tapailee vielä useampia. Säännöllisesti tulee äiti, äitä (=isä, voi olla myös itä tai ishä) ja aito (=maito). Säännöllisesti tulee myös opphu (=loppu), phuphu (=pupu), itta (=kirja), atta (=ankka), anta (=anna), anttu (=lamppu) jne, eli jonkin verran äänteissä uupuu vielä. K-äännettä Henna ei vielä sano ja se rajoittaa aika monessa sanassa. Hirmuisen määränä hän sanoja ymmärtää ja osaa jo yhdistellä kuulemaansa yllättävän pitkälle. Hereillä ollessaan tyttö papattaa kuin papupata, mutta suurin osa on sellaista, josta ei saa mitään tolkkua.
Lempileikkejä Hennalle on juuri nyt vaunukoppaan kömpiminen. Jos koppaa ei näy, kiva on kömpiä myös koriin, taaperokärryyn, pahvilaattikkoon.... Palapallo on kovassa käytössä, vastaavasti palapelejä tyttö yrittää tehdä. Duplot Henna saa yhteen ja irti ja pukeutuminen kiinnostaa. Olemmekin antaneet tytön leikkiä lakin, hanskojen ja sukkien kanssa aivan vapaasti, niin ahkeraa harjoittelu on ja niin autuas on ilme, kun hän saa jonkin näistä pitkän aherruksen jälkeen puetuksi.
Neuvolatätikin kiinnitti huomiota Hennan keskittymiskykyyn. Henna saattaa tosiaan koittaa pukea lakkia päähänsä kymmenenkin minuuttia ja onnistuttuaan jatkaa toisen mokoman hanskan kanssa. Palapalloon ei mene pala tai kaksi, vaan se kootaan 4-5 kertaa peräkkäin kokonaan. Henna on tekemisissään perusteellinen. Hän miettii ensin ja vasta sitten toimii. Hän tarkkailee mieluummin muita lapsia kuin lähtee tavoittelemaan lelua. Vaikka tämä nyt kuulostaakin muulta, hän on aktiivinen, mutta jotain asiaa opetellessaan hän todella keskittyy.
Vuosikkaana Henna oli 73 cm pitkä ja painoi huikeat 10, 5 kiloa! Parin kuukauden aikana paino on siis noussut yli 1700 grammaa. Tilapäisesti Hennalta jätettiin nyt välipala pois ja hän syö aamulla, aamupäivällä ja iltapalaksi puuron, iltapäivällä perunat. Nyt koitetaan pitää painonnousu kurissa ja odotellaan, että pituus saisi painon kiinni. Todennäköisesti kulutus kasvaa siinä vaiheessa viimeistään, kun Henna lähtee kävelemään. Itselleni välipalan jättäminen pois oli tavallaan helpotus. Henna ei siis syö mitään suuria annoksia, mutta kun hänelle ei ehtinyt tulla missään vaiheessa päivää nälkä, niin epäilin, että hän syö "liikaa". Hennalle nyt vaan sattuu riittämään neljä pienehköä annosta ruokaa päivässä.
Vuoden vaihduttua aloitimme hiljalleen irroittamaan Hennaa rinnasta. Vierotus onnistui ateria kerrallaan niin, että viimeiseksi oli enää aamu- ja iltatissit. Niistä päätimme Hennan antaa irtautua itse. Noin viikko edellisen tissiaterian poisjättämisestä Henna ei vaan eräänä aamuna pyytänyt tissiä, enkä minäkään sitä tarjonnut ja sen jälkeen hän ei sitä ole pyytänyt. Muutamana iltana Henna vielä penäsi iltatisun heti iltatoimien jälkeen, sitten sekin alkoi viivästyä, kunnes 31.1. hän ei enää pyytänyt tissiä. Henna siis vierottui noin neljässä viikossa aivan kivuttomasti. Minä olen palannut raskautta edeltäviin rintaliiveihini. Samat liivit menevät kuin ennenkin. Ehkä kuppi on aavistuksen aiempaa täydempi, mutta kiitos pienten rintojeni, jotka eivät aivan älyttömiksi turvonneet imettäessäkään, ne eivät roiku kansallispuvun taskuina vieläkään, vaan tunnistan itseni edelleen peilistä.
Imetyksen nyt jäätyä itse olen alkanut taas käydä vaa'alla. Epäilen, että vaikka painon saisinkin ennalleen, en tiettyihin hameisiin tule enää koskaan sopimaan. Minulla taisi lantio levitä peruuttamattomasti entisestään. Sillä en usko, että jäljellä olevat 3-4 kiloa voivat olla vain reisissä niin, ettei eräät hameet vaan nouse puolireittä ylemmäs. Vajaa kaksi kiloa/reisi ei vaan niin paljoa muuta ympärystä. Pitäisiköhän koittaa pukea niitä hameita yläkautta... Vatsalihasliikkeistäkin pitäisi varmaan innostua, mutta kun niitä on ikänsä inhonnut, aloittamisen kynnys on korkea.
Mutta on se ihan kivaa saada itse päättää kropastaan ja syömisistään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
